Yhteisö 101

Miksi empatia ja yhteisöllisyys kannattaa

Empatiaa pidetään heikkona. Yhteisöllisyyttä taas liiallisena takertumisena toisiin. Mutta nämä käsitykset ovat paitsi virheellisiä, myös vahingollisia – ja ennen kaikkea typeriä itsensä kannalta. Sillä jos haluat, että oma elämäsi toimii, sinun täytyy haluta, että myös muiden elämä toimii. Ellet halua tätä eettisistä syistä, tee se silti pragmaattisista. Yhteisö, jossa on tilaa monille, kantaa myös sinua. Ja jos yhteiskunta hajoaa, ei kenenkään linna pysy ehjänä.

Verorahat eivät ole sinun. Eivät minun. Ne ovat meidän. Yhteistä kieltä, jolla huolehditaan yhteisistä asioista. Ne eivät ole varastamista vaan sivilisaation instrumentti. Ne eivät ols henkilökohtainen sijoitus sinun valitsemaasi asiaan, vaan yhteisön sijoitus yhdessä päätettyihin asioihin, kaikille. Jos ajattelet verot vain pois annettuna rahana, et ole ymmärtänyt, millä maailma toimii. Verot mahdollistavat koulun, joka opetti sinut lukemaan tämän tekstin. Tien, jota pitkin kuljet töihin. Hätäkeskuksen, joka vastaa kun jokin menee pieleen, ja avun jota saaat hätääsi.

Kokonaisuus kannattaa – myös sinulle

Kun päiväkoti toimii, perheiden arki toimii. Kun koulussa on riittävästi aikuisia, lapset oppivat – ja syrjäytyminen, väkivalta vähenee. Kun mielenterveyspalvelut ovat kunnossa, naapurisi ei murru ampumaradalla tai aja rekan keulaan, koska kukaan ei ollut läsnä ajoissa. Kun lapsiperhe saa ajoissa tukea, yksi huostaanotto ja siitä kasvava huumenuori voi jäädä tapahtumatta – säästäen sekä kärsimystä että valtavan määrän rahaa. Tässä on kyse järkiperäisestä talousajattelusta, ei vain hyväntahtoisuudesta.

Yksi konkreettinen esimerkki: Päihdeperheen lapsi, jolla oli nepsy-oireita, siirrettiin seitsemään eri sijoituspaikkaan. Hän ajautui lopulta päihteisiin, masentui ja kuoli nuorena. Hän olisi hyvinkin saattanut olla kirurgi, joka olisi pelastanut sinun lapsesi hengen kahdenkymmenen vuoden päästä. Emme voi koskaan tietää, kuka olisi voinut olla kukakin, lahjakkuus ei riipu lompakon paksuudesta. Siksi mahdollisuudet täytyy tasata. Ei altruismista, vaan tulevaisuuden turvaamiseksi.

Kun et enää pärjääkään yksin

Moni kuvittelee pärjäävänsä aina. Mutta ihmiselämä ei toimi niin. Äkillinen sairastuminen, onnettomuus, konkurssi, korkojen nousu tai inflaatio voivat hetkessä halvaannuttaa käytettävissä olevan rahamäärän. Asuntolainan hoito, lasten kulut, sähkölasku ja lääkkeet voivat muuttua kuukaudessa mahdottomiksi.

Monilla korkeatuloisilla ei ole mitään käsitystä, kuinka selvitä 20 eurolla viikkoa. He eivät tiedä, kuinka tehdä hyvää ruokaa halvalla. Heillä ei ole aavistustakaan, mitä elämä on ilman puskuria – ja juuri siksi he halveksivat niitä, joilla sitä ei ole. Mutta elämä ei kysy lupaa, kun se muuttuu. Ja silloin köyhä ystävä, joka osaa selvitä, voi olla sinun paras tukesi. Siksi toisten väheksyntä on myös oman selviämisen sabotointia.

Yhteisö ei ole ylimääräinen koriste

Kun asut alueella, jossa on kylätapahtumia, yhteistä toimintaa ja toisia huomioiva kulttuuri, et jää yksin. Naapuri huomaa, jos kotisi ovi on jäänyt auki. Toinen tuo kaupasta samalla jotain. Kolmas kertoo, mihin mennä, kun elämä pysähtyy. Tällainen yhteisöllisyys on halpaa mutta tehokasta ennaltaehkäisyä. Se ehkäisee syrjäytymistä, tukee lasten kasvua ja luo arkeen turvallisuutta, jota ei voi ostaa rahalla.

Kriisitilanteet ravistelevat kaikkia. Mutta kun yhteisö on tiivis, et kaadu yksin. Kun korkotaso, asumismenot ja elintarvikkeiden hinnat nousevat, yksi auttaa toista ruokakassissa, toinen vinkkaa tuista, kolmas huolehtii lapsista. Kun elämä notkahtaa, verkosto pitää.

Empatia ehkäisee rikollisuutta

Rikollisuus ei synny tyhjästä. Se syntyy siitä, että ihmiset jäävät yksin, ilman mahdollisuuksia ja tukea. Kun nuori ei näe reittiä elämään, jossa olisi toivoa, hän ottaa sen mitä voi. Jopa Suomessa, niin sanotuilla hienostoalueilla ja arvoasunnoissa, tapahtuu karmeita rikoksia. Koska rahan ympärille kasattu elämä ei kestä, jos ei koskaan opi katsomaan muita. Jos yritetään pitää kulissit ehjinä, mutta kaikki merkitys murenee sisällä.

Kun ihmiset jätetään oman onnensa nojaan, kun karsitaan lastensuojelusta, koulutuksesta, mielenterveydestä ja nuorisotyöstä, maksamme hinnan myöhemmin. Joko rikollisuutena, jengiytymisenä, itsemurhina tai kyynistymisenä. Yhteisöllisyys, jossa ketään ei tarvitse hävetä, toimii sekä ehkäisevänä että korjaavana voimana. Se ei ole kiva lisä – se on rakenteellinen tukipilari.

Psykoterapeuttipula ja mielenterveys: kun välinpitämättömyys maksaa

Suomessa on psykoterapeuttipula. Yksi syy on se, että koulutus on kallista ja pitkä – eikä sitä tueta tarpeeksi. Jos palveluja ei rahoiteta tasavertaisesti kaikille, mielenterveys jää harvojen ylellisyydeksi. Kun tarpeeksi moni ei saa apua, yhteiskunta ei enää toimi. Ihmiset uupuvat, työkyky laskee, lapset oireilevat ja koulujen ilmapiiri heikkenee. Tuki ei ole kustannus vaan investointi. Hyvä yhteiskunta toimii kuin orkesteri – yksilöt voivat soittaa hyvin vain, jos koko rakenne tukee sävellystä.

Empatia on myös fiksuutta – ja kykyä sietää erilaisuutta

Yhteisön rakentaminen ei tarkoita sitä, että kaikkien pitää olla samanlaisia. Päinvastoin. Hyvin toimiva yhteisö nojaa juuri siihen, että erilaiset ihmiset voivat kohdata ja oppia toisiltaan. Toimitusjohtaja saattaa saada elämänsä parhaan neuvon miesten saunavuorolla kirvesmieheltä. Teini, joka oireilee, ei aina kaipaa huippuasiantuntijaa – vaan jonkun, joka kuuntelee ilman roolia. Ja joskus soraäänien sieto, keskustelu ihmisen kanssa josta ei pidä yhdestä syystä, voi synnyttää oivalluksen toisesta.

Yhteiskunta ei ole mikään voittojen jakokone. Se on elävä, keskinäisriippuvainen verkosto. Kukaan ei selviä yksin. Ja juuri siksi empatia ei ole kaunis sana – se on eloonjäämiskeino. Yhteisöllisyys taas ei ole menneen maailman nostalgiaa. Se on tulevaisuuden edellytys.

"Yhteiskunta, joka rakentuu vain yksilöistä ja markkinoista, on amputoitu yhteiskunta." -Henry Mintzberg