Vassari puhuu maahanmuutosta

Maahanmuuttopolitiikan kentällä liikutaan helposti kahden ääripään välillä: toisaalta yritetään profiloitua suvaitsevaisina ja antirasistisina, toisaalta tuotetaan järjestelmällisesti päätöksiä, jotka asettavat maahanmuuttajat halpatyövoiman asemaan. Tässä tarkastelen, kuinka epäjohdonmukainen ja puutteellisesti analysoitu maahanmuuttopolitiikka ei ainoastaan petä kaikkia osapuolia, vaan ruokkii myös äärioikeiston nousua – juuri siksi, että tosiasiat jätetään käsittelemättä.

Suomessa ei vaadita kunnollista kielitaitoa moniin hoivatyön tehtäviin. Tämä ei ole sattumaa. Kielitaidottomuutta ei nähdä ongelmana niin kauan kuin työntekijä ei ymmärrä eikä kyseenalaista työehtojen rikkomuksia, kiirettä, laiminlyöntejä tai asiakkaan oikeuksia. Jos hoivatyöhön palkataan suomalainen koulutettu työntekijä, joka tuntee lainsäädännön ja potilasturvan, hänen äänensä voi vaarantaa laitoksen voitontavoittelun logiikan. Näin päädytään tilanteeseen, jossa päteviä suomalaisia hoitajia istuu kotona työttömänä, samaan aikaan kun maahan tuodaan yhä enemmän työntekijöitä, joilla ei ole mahdollisuutta valvoa omaa tai asiakkaan oikeutta.

Epäselvä ja kaksinaismoralistinen linja ilmenee myös siinä, kuinka nopeasti maahanmuuttaja halutaan karkottaa, jos hän jää työttömäksi. Tämä synnyttää pelon ilmapiirin, jossa epäkohtiin ei uskalleta puuttua. Pelote toimii työnantajan hyväksi, mutta se ei palvele kenenkään turvallisuutta, ihmisarvoa tai yhteiskunnallista eheyttä. Kun työsuhde ei anna oikeutta osallistua yhteiskuntaan täysivaltaisena, se ei ole integraatiota vaan alistamista. Näin ei rakenneta yhteiskuntaa, vaan palvelusväkeä.

Samalla maahanmuutosta ei haluta puhua avoimesti. Kun ei saa sanoa, että joissain maahanmuuttajaryhmissä esiintyy työelämän välttelevää tai naisia kontrolloivaa kulttuuria, esimerkiksi arabimiesten kohdalla, joista ovat myös arabinaiset itse puhuneet julkisesti ja kriittisesti, syntyy toinen ääripää: raju, todellisuutta vääristelevä fasismi, ja antifeminismi. Kun ongelmia ei saa analysoida, niiden sijalle astuu vihapuhe. Puhumme niin paljon maahanmuuttajanaisten päälle että emme kuule heitä. Tämä on juuri sitä, mitä rasismin tutkijat ovat kuvanneet: vaikeneminen ruokkii vastareaktioita, joista tulee helposti vaarallisia ja hallitsemattomia. Esimerkiksi yhteiskuntatieteilijä Nasar Meerin ja sosiologi Tariq Modoodin mukaan rasismi ei poistu sillä, että kielletään eroavaisuuksien olemassaolo, se poistuu ainoastaan silloin, kun erot ymmärretään ja kohdataan eettisesti. Omasta kulttuurista on jokaisen ihmisen vaikea hypätä täysin toisenlaiseen, mutta se ei tarkoita, etteikö voida elää yhdessä. Lisäksi joidenkin suomalaisten taistelu islamia vastaan raamattu kädessä on - pahoitteluni, hieman huvittavaa. Kumpikaan ei ole suomalaista kulttuuria. Suomalainen on oman kulttuurinsa kanssa niin tavattoman hukassa, että on kummallista vaatia siihen sopeutumista. Tulee ensin määritellä mikä on oma kulttuuri. Ei voi vaatia esimerkiksi naisten kunnioitusta, kun kohtelemme heitä itse ruokottoman huonosti.

On tunnistettava väärät ja oikeat työllistämiskeinot. Väärä keino on ottaa äidiltä kotihoidon tuki pois etnisyyden perusteella – tämä ei ole ainoastaan epätasa-arvoa, vaan myös perustuslain vastaista syrjintää. Oikeita keinoja ovat palkkatuki, kielikoulutuksen yhdistäminen työhön, kulttuurin tuntemuksen vaatiminen ja mahdollisuus edetä yhteiskunnassa osallisena, ei ainoastaan alistettuna. Monissa maissa nämä toimet ovat hyvin toimivaa arkea – Suomessa rasismi jyrää yli kaiken järjen. Meillä ei haluta velvoittaa tai mahdollistaa oppimaan, vaan mieluummin jatketaan syrjäyttämistä ja sen kautta voidaan taas haukkua kun ei ole integroitunut.

On ymmärrettävä, että suomalaisen kulttuurin ja kielen taitamista voi ja pitää vaatia. Maahanmuuttajavanhempien olematon kielitaito pakottaa lapset toimimaan tulkkina, ja luovimaan kahden kulttuurin välissä, kun tulisi olla oikeus keskittyä omaan kasvuun ja kehitykseen. Integraation ehdot eivät ole rasismia, maahanmuuttajien syrjiminen on. Rasismi ei koskaan muista naisia tai lapsia, rasismi tuntee vain vihan ja sorron.

Rasismi ei ole tehokas keino ratkaista yhtäkään yhteiskunnallista ongelmaa, ei myöskään kaikista ongelmista vaikeneminen. Suomalaisuus ei ole kovin vahva identiteetti tai kulttuuri, jos se katoaa ihonvärin muuttuessa.

Feminismi ja solidaarisuus, sekä oman kulttuurin tunteminen ja sen vaaliminen ovat oikeita, toimivia keinoja parantaa yhteiskuntaa. Kunnioitetaan sekä omaa, että muiden kulttuuria ja avataan keskustelut siltä pohjalta, ei käyttäydytä kuin kauhukakarat ja haukuta bussissa tummia lapsia apinoiksi - se kertoo paljon suomalaisen ala-arvoisesta sivistyksestä ja käytöstavoista, ja sillä on turha vaatia mitään kunnioitusta keneltäkään.

Maahanmuuttopolitiikan tulee perustua tasa-arvoon, realismiin ja haluun rakentaa yhteiskuntaa, jossa jokainen voi osallistua täysivaltaisesti. Jos tätä ei tehdä, on edessä se, mistä historia varoittaa: fasismi nousee aina siellä, missä eriarvoisuutta ei korjata vaan piilotellaan. Missä erilaisuutta ei kunnioiteta eikä työskennellä yhdessä yhteisen yhteiskunnan eteen, niin että jokaisella on ääni.